DiEM25:n asema Italian perustuslain muutokseen

Tämä Gianfranco Pasquinon ja Andrea Capusselan artikkeli kertoo miksi Italian perustuslakiin ehdotettu muutos on huono.

Tämä Lorenzo Codognon artikkeli kertoo miksi Italian perustuslakiin ehdotettu muutos on hyvä.

Kerkeisikö kukaan kääntämään em. artikkelien ydinpointteja suomeksi?

Miksi 'KYLLÄ'

OTSIKKO: Italian perustuslakikansanäänestyksestä: Mahdollisten poliittisten skenaarioiden kartoitusta

Italian pääministeri, Matteo Renzi, on ilmoittanut, että hän eroaa, jos hän häviää kansanäänestyksen perustuslain uudistuksesta, joka on tarkoitus järjestää vuoden loppuun mennessä. Lorenzo Codogno kirjoittaa, että vaikka kansanäänestyksellä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia Italian hallituksen ja seuraaviin vaaleihin, huolet laajemmista vaikutuksista Italian poliittiseen ja taloudelliseen vakauteen ovat liioittelevia. Hän väittää, että uudistus olisi myönteinen askel maalle, mutta että oletettu riskit ei-äänten voittaessa - pitkittynyt poliittinen epävakaus tai Viiden tähden -liikkeen valtaan nousu - ovat hyvin epätodennäköisiä skenaarioita.

Palapeli kansanäänestyksen päivämäärästä

Kansanäänestystä on yritetty lykätä "eriyttämällä" kysymykset, koska tämä olisi vaatinut uuden lausunnon korkeimmalta tuomioistuimelta. Tämä ei mennyt läpi. Siksi kansanäänestys varmasti etenee.

Menettely päivämäärän päättämiseksi on monimutkainen. Toukokuun 6. päivänä kansanäänestyksen keskustoimisto sanoi kansanäänestyksen noudattavan nykyisiä määräyksiä. 8. elokuuta se vahvisti viisisataatuhatta allekirjoitusta, jotka oli jätetty 14. heinäkuuta komitealle perustuslain uudistamisen puolesta. Seurasi kansanäänestysaloitteen julkaisu virallisessa lehdessä. Laki edellyttää tasavallan presidentin asetusta kansanäänestyksen järjestämiseksi ministerikabinetin käsiteltyä lakialoitetta 60 päivän kuluessa kansanäänestysaloitteen julkaisusta.

Pääministeri totesi televisiossa että hallitus päättää päivästä 27. syyskuuta (asetus Convocation). Kansanäänestys järjestetään 50. ja 70. päivän välissä sen jälkeen kun Convocation-asetus on saatettu voimaan, eli marraskuun 15. ja joulukuun 5. välisenä aikana. Käytännössä tämä tekee 4. joulukuuta todennäköisimmän ajankohdan, mutta se voisi myös olla 27. marraskuuta. Viive johtuu halusta äänestää vuoden 2017 talousarviosta ainakin toisessa kamarissa ennen kansanäänestystä (mikä vaikuttaa lopullisen hyväksynnän todennäköisyyteen) ja pääministeri Renzin toiveesta saada enemmän aikaa asianmukaiseen kampanjaan.

...JATKUU... Kirjoitin ekan osan käännöksestä matkan päältä huonon nettiyhteyden ja ahtaiden työolojen ikeestä. Jatkan puuhaa paremmalla ajalla! :)

Laitan joitain pääpointteja. Uudistuksen PUOLESTA (Codogno):

-Italian perustuslain muuttaminen on erittäin vaikeaa. Lakia on yritetty muuttaa useaan kertaan. Muun muassa Berlusconin uudistukset hylättiin äänestyksissä.
-Uudistuksessa on kyse kolmesta asiasta: parlamentin kamarien valtuudet, paikallisen ja kansallisen hallinnon suhde sekä vaalilaki.
-Italian parlamentin kahdella kamarilla on samat valtuudet. Tämä tekee lainsäädäntötyöstä lakeja pallottelevaa, päällekkäistä ja hidasta. Vallan keskittäminen alahuoneelle ratkaisisi ongelman.
-Uusi vaalilaki keskittää valtaa vaalien voittajalle. Vaalit voittanut puolue saa lisäpaikkoja siten, että 40% äänistä on mahdollista saada 55% enemmistö parlamenttiin. Jos mikään puolue ei voita yli 40% enemmistöllä, kaksi johtavaa puoluetta menee toiselle kierrokselle. Tavoitteena on kaksipuoluejärjestelmä.
-Perustuslakituomioistuimen on vielä hyväksyttävä vaalilaki. Lakia saatetaan vielä muuttaa niin, että enemmistöbonus meneekin hallituskoalitiolle.
-Vaalista on tullut luottamusäänestys Renzin hallituksesta. Jos vaali ei mene läpi, Renzin hallitus eroaa. Renzi joutuu luultavasti hakemaan tukea keskustaoikeistosta, jolloin Italiaan tulee demareiden ja keskustaoikeiston yhteishallitus.
-Ei-tulos olisi huono kolmesta eri syystä: se lisäisi populismia (5 tähteä) pitkällä aikavälillä, hidastaisi Italian uudistuksia ja osoittaisi, että kansanedustajat laittavat puoluepolitikoinnin Italian talousuudistusten edelle.

Uudistusta VASTAAN (Pasquino & Capussela):

-Kansainväliset tarkkailijat pelkäävät äänestyksen uhkaavan Italian ja euroalueen vakautta. Nämä pelot ovat perusteettomia kolmesta eri syystä. Perustuslakimuutos ei vaikuta Italian ongelmiin, vaan valtaa keskittävä vaalilaki voi jopa pahentaa niitä. Ei-äänten voitto ei johda epävakauteen, vaan pikemminkin antaa vauhtia reformeille.
-Italian asioiden kommentointi muissa EU-maissa on tärkeää, koska se johtaa eurooppalaisen julkisen tilan syntyyn. Demokraattinen valtioliitto on mahdoton ilman yhteistä julkista tilaa ja eurooppalaisen kansalaisten yhteisön syntymistä.
-Reformin pääpointtina on muuttaa parlamentin koostumusta ja toimintaa, Tavoite on tehdä päätöksentekoprosessi yksinkertaisemmaksi.Italian parlamentissa on kaksi kamaria, jolla on täsmälleen samat valtaoikeudet. Tämä johtaa kahteen lainsäädätö- ja hallituksenmuodostusprosessiin ja pallotteluun niiden välillä.
-Uudistuksen tavoite on keskittää valta alahuoneelle siirtämällä suurin osa lainsäädännöstä sinne ja viemällä ylähuoneen oikeus äänestää hallituksen luottamuksesta.
-Uudistus poistaa hallituksen riippuvuuden senaatin luottamuksesta. Tavoittena on helpottaa hallituksen muodostamista.
-Ongelma: hallituksen riippuvuus senaatin luottamuksesta ei ole syy Italian hallitusten lyhytikäisyydeen, koska vaalit ovat antaneet samat voimasuhteet senaattiin ja alahuoneeseen. Syynä Italian hallitusten lyhytikäisyyteen ovat poliittinen polarisaatio ja puolueiden heikkous.
-Uudistus tekee senaatista konsultoivan kamarin, vaikka päällekkäiset valtuudet säilytetään useilla tärkeillä alueilla (esim. perustuslaki, ulko-, EU-, ja aluepolitiikka). Senaatin valinta siirtyy kansalta alueparlamenteille ja isojen kaupunkien valtuustoille.
-Ongelmia: Italian parlamentti säätää jo nyt enemmän lakeja kuin Englannin, Saksan, Ranskan tai USA:n parlamentit. Laillisten uudistusten tiellä ovat tehoton hallinto ja heikko oikeusvaltio. Päällekkäisten valtuuksien sääntelyä ei ole hiottu loppuun asti.
-Ongelma: senaatin valinnan siirtäminen ylähuoneelle heikentää poliittista vastuuta. Italialaisten luottamus politiikkaan on jo valmiiksi heikko. Alue-edustajien tuominen kansalliseen parlamenttiin avaa myös ovet populismille ja korruptiolle.
-Uudistus liittyy vaalilakiin. Vaalilaki antaa vaalit voittaneelle puolueelle 55% alahuoneen paikoista. Vaalit voittaa puolue, joka saa eniten ja yli 40%, tai sitten toisen kierroksen voittaja. Kansanedustajat valitaan 7 edustajan vaalipiireistä suhteellisella vaalilla. Vaalissa käytetään pitkien listojen ja lista/henkilövaalin yhdistelmää: puolue nimeää ensimmäisen läpimenneen, kun taas muut tulevat äänimäärän mukaisessa järjestyksessä.
-Uudistukseen liittyy monia ongelmia. Ensiksi, Italiassa voittaja saa tyypillisesti noin 30% äänistä. Tällöin on mahdollista voittaa 55% paikoista 30% äänistä ja 45% paikoista 70% äänistä. Lisäksi kun vaalipiiristä menee läpi vain 7 edustajaa, puolueita on ainakin 4 ja jokainen puolue valitsee ensimmäisen läpimenneen pitkältä listalta, puolueet nimittävät suurimman osan (n. 60%) läpi menneistä kansanedustajista.
-Uudistus yhdistää presidentti- ja parlamenttivallan huonoimmat puolet. Kun parlamenttivaalien voittaja valitaan presidentinvaalien periaatteella (2. kierros), vaalista tulee korostetusti pääministerivaali. Pääministerillä ei kuitenkaan ole parlamenttia tasapainottamassa hänen valtaansa, koska parlamentin 55% enemmistö on riippuvainen pääministerin ja hänen puolueensa vaalivoitosta. Näin muodostuu vaara, että pääministeri ei ole toimistaan poliittisessa vastuussa vaalikauden aikana.
-Yhdistelmä pieniä vaalivoittomarginaaleja, pääministerivaltaisuutta ja Italian keskittynyttä mediaa tekee politiikasta ennustamatonta ja henkilöistää sen kärkiehdokkaisiin.
-Kokonaisuutena katsoen, uudistus ei ratkaise Italian ongelmia ja on lopulta poliittisen eliitin yritys ratkaista maan ongelmat nousemalla kansan yläpuolelle. Uudistus keskittää ensin vallan pääministerille ja johtavalle puolueelle ja sitten tekee vaaleista mediapeliä. Johtava puolue hallitsisi Italiaa n. 30% tuella. Tämä uhkaa heikentää poliittisen järjestelmän legitimiteettiä entisestään.
-Italian yhteiskuntaan on muodostunut konsensus tarpeesta uudistaa maan poliittista järjestelmää ja taistella korruptiota vastaan. Kansalaiskeskustelussa on esitetty ideoita maan uudistamiseksi. Italia voisi myös valita uudistuksen pohjaksi hyvin toimivan mallin, kuten Ranskan tai Saksan mallin. Näin esityksen hylkääminen voisi johtaa paremmin valmisteltuun reformiin.
-Reformin hyväksymistä perustellaan sillä, että Italia ajautuisi taas poliittiseen kriisiin ja populistinen 5 tähteä-liike voisi voittaa, mikä saattaisi aiheuttaa Italian euroeron ja EU:n hajoamisen. Kuitenkin Italian politiikassa on ollut toistuvia kriisejä, joista on selvitty tähänkin asti. Reformien kaatuminen johtaisi luultavasti vain uuden pääministerin nimittämiseen.

Kiitos kun kokosit tähän ydinpointit! :) Olisikohan tarvetta etsiä tähän ketjuun lisää tietoa, vai luuletteko, että nämä riittävät kannan muodostamiseen? @laurisnellman @laurileponiemi @villburn @antonmoisseev @ristoalakaila (tagasin ihmisiä, jotka olen viimeisimmäks nähnyt loomiossa/skypessa/irl DiEM-juttujen parissa)