Kirjoitin äsken hirveästi tekstiä, mutta se hävisi. Laitan pääpointit tähän:

Avoimuus ja eurooppalainen demokratia

-Avoimuuden rooli demokratiassa on sallia politiikan (policy) sekä valtaapitävien toiminnan valvonta. Miten hallinto toimii? Mitä perusteita nykykäytännöillä on? Kuka hyötyy?
-Nykyisin EU-hallinto perustuu Brysselin ja kansallisten hallitusten byrokraattisten koneistojen verkottumiseen. Politiikka perustuu siis jäsenvaltioiden hallitusten sopimuksiin, eli kartelli- ja valtapolitiikkaan. Vallan valuminen hallitustenvälisiin sekä hallitusten ja suuryritysten välisiin suhteisiin on muuttanut järjestelmän oligarkiaksi ("vaalit eivät muuta mitään!")
-Avoimuus on osa laajempaa EU:n demokratiavajetta. Miten demokraattinen valtioliitto/monikansallinen federaatio saadaan toimimaan? Keskustelu vaatii pohjakseen alustusta. Mm. James Galbraith, Heikki Patomäki ja Henning Meyer ovat käsitelleet asiaa (http://www.progressiveeconomy.eu/sites/default/files/Galbraith%20Meyer%20Patomaki%20August%2016.pdf). Paperissa on paljolti DiEMissä keskusteltuja ideoita, ja otan sen pohjaksi.
-EU:n demokraattisella valvonnalla on kaksi edellytystä. Tarvitaan eurooppalainen julkinen tila, jossa eri maiden toimijat (kansalaiset, kansalaisverkostot, järjestöt, puolueet...) pysytvät keskustelemaan yhteisestä politiikasta, luomaan liittoumia ja ajamaan tavoitteitaan. Toisaalta julkisuuteen on saatava riittävästi informaatiota EU-hallinnon toiminnasta ja EU:n politiikasta. Avoimuuspolitiikan kysymys: millä instituutioilla toinen edellytys toteutetaan?
-Europarlamentti ja kansalliset parlamentit eivät nykyisin pysty valvomaan EU:ta. Kansalliset parlamentit pystyvät valvomaan vain omaa valtiokoneistojaan, ja toimivat usein kapean nationalistisesta näkökulmasta. Europarlamentilla taas ei ole paljoa valtaa valvoa EU:ta, ja EU:n poliittinen kartelli ulottuu myös europarlamenttiin. Oikeisto (EPP) ja demarit (S&D) näet tukevat yhdessä EU:n harjoittamaa politiikkaa.

Joitain ehdotuksia:

-Hallitusten päämiesten kokouksen (EU:n neuvosto), Euroryhmän ja EKP:n kokousten kuvaaminen ja muistioiden julkaisu on tosi hyvä idea. Näin EU:n toiminta saadaan muistuttamaan vähemmän valtapoliittista kokousta ja enemmän parlamenttia. Hallitusten täytyisi tällöin pystyä perustelemaan kantansa kannattajiensa lisäksi myös oman maan oppositiolle ja samanlaisia etuja omaaville ryhmille muissa maissa. Kokousten julkaisu ei estä asioiden diplomaattista valmistelua (vrt. puolueiden väliset neuvottelut eduskunnassa.)
-Europarlamentin ja kansallisten parlamenttien on saatava tietoa kaikista EU:sta valmisteltavista asioista. Parlamentaarisen valvonnan on taas oltava median valvottavissa. Näin parlamentit ja kansalaiskeskustelu pystyisivät valvomaan EU:n hallintoa.
-EU:hun ja kaikkiin sen jäsenmaihin on perustettava riippumaton antikorruptiokomissio. Komissiolla on täydet parlamentaariset ja poliisivaltuudet selvittää epäiltyjä korruptiotapauksia. Komissio selvittää lahjonnan lisäksi hyvä veli-sidoksia ja muita päätöksenteon sidoksia keskitettyyn taloudelliseen ja byrokraattiseen valtaan (vaalirahoitus, pyöröovet jne...). Komissio valvoo vaaleja, julkisten rahojen käyttöä ja lakien (myös kauppasopimukset ym.) valmistelua. Komissiot pystyisivät vähentämään korruptiota.
-Deliberatiiviset kansalaispaneelit valvovat hallinnon toimintaa. Perustetaan mekanismi, jolla kansalaiset voivat velvoittaa EU:ta tai sen jäsenvaltioita perustamaan kansalaispaneelin puuttumaan hallinnon ongelmiin. Paneeli on deliberatiivinen kokous, jolla on oikeus saada tietoa hallinnon toiminnasta, kuulla hallinnon edustajia ja asiantuntijoita, tehdä aloitteita parlamenttiin/neuvostoon tai kansanäänestykseen sekä tehdä suosituksia.

Kopsasin @laurisnellman sun tekstin docsiin. Kääntänet sen itse englanniksi jahka kerkeät? Samoin @ristoalakaila ja @laurileponiemi teillä on ens viikon keskiviikkoiltaan asti aikaa kääntää omat osuutenne enkuks (14.12.). Muutenkin pointteja voi lisäillä keskiviikkoiltaan asti. Torstaina paperi lähtee eteenpäin. :)

Sitä vaan, että olipa ilo lukea noi Laurin pääpointit! Tsempiä ja työn iloa kaikille, jotka jaksatte tän eteen uurastaa! K

Katsoin avoimuudesta kasaan saamiamme ideoita. Eri politiikkaideat tukevat kivasti toisiaan, joten niistä saadaan helposti konsensus. Keskusteluun osallistujilla on kuitenkin keskenään ristiriitaisia mielipiteitä avoimuudesta.

Lauri Leponiemen mukaan avoimuus on itsessään arvo, eikä sitä saa rajoittaa hallinnollisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi. Poliittiset toimijat pystyvät toimimaan myös tietojen julkistamisesta huolimatta. Tulkitsen tätä niin, että tiedonsaantia ei tulisi lainkaan rajata.

Ville Saarinen taas katsoo, että EU.n tai sen jäsenvaltioiden turvallisuus oikeuttaa rajatut salaamistoimenpiteet (sotasalaisuudet, päätöksentekijöiden turvaaminen jne.). Kaikki tieto on siis lähtökohtaisesti julkista, ellei sen julki tuleminen vaaranna yleistä turvallisuutta.

Olen selvittänyt avoimuuden ja salaamisen välistä suhdetta. Tiedonsaantia rajoitetaan yleensä kahdesta syystä. Tieto voi koskea ihmisten yksityiselämää, tai sitten sen julkitulo voi estää jonkin poliittisen toimen toteuttamisen. Sotasalaisuuksien julkaiseminen voi aiheuttaa tappion. Neuvotteluita käydään usein luottamuksellisesti, ja huonosti mietittyjen tai keskeneräisten materiaalien pääsy julkisuuteen voi tuottaa vahinkoa. Julkisuuden ja salaamisen välistä suhdetta ei siis voi päättää ennakolta, vaan sitä tulisi ohjata seuraavat periaatteet:

-Kaikki julkista valtaa koskeva informaatio on lähtökohtaisesti julkista.
-Salaaminen on mahdollista, jos informaation julkaiseminen haittaa ihmisten yksityiselämää tai sen julkaiseminen estää julkista valtaa toteuttamasta tehtäväänsä.
-Salaamisen täytyy perustua lakiin. Salauspäätöksen tulee perustella tapauksittain ja instituutioiden päämääristä ja toimintatavoista lähtien, miksi jokin tieto on salattava. Salauspäätösten tulee olla riippumattoman oikeusistuimen tutkittavissa.
-Salassa pidettävien julkisorganisaatioita koskevien tietojen tulee olla oikeusasiamiehen, parlamentin tai kansalaisten tutkintapaneelien kaltaisten valvontaorganisaatioiden saatavissa. Näiden organisaatioiden on myös pystyttävä arvioimaan salaista informaatiota käyttävien julkisten instituutioiden toimintapolitiikkoja julkisesti.

T.s. julkisilla toimijoilla tulee olla oikeus salata osa toiminnastaan, jotta ne pystyvät tehokkaasti toteuttamaan tehtäviään ja toimintastrategiaansa. Toimintapolitiikan itsensä tulee kuitenkin olla julkisesti arvioitavissa yleisellä tasolla.

Äänestys avoimuusideologiasta: Ping @tuuliareponen @katjakiuru @laurileponiemi @ristoalakaila @villburn @pekkanikander